Tarina venäjän kielestä

Oho. No, venäjän kieli.
Hmm.

No enhän mä sitä ymmärrä. Enkä puhu tai kirjota. Mut must on hienoa ku niillä on ne omat aakkoset. En mä niitäkään ymmärrä, mut must on supersiistii et jotku osaa niitä lukea. Tuntuu joltain tosi salatieteeltä. Öh, no joo.

Mun lääkäri oli venäläinen. Olga ja joku vaikee sukunimi. Se puhu kyllä hyvin suomeakin, mut välillä sen piti vähän hakea jotain tiettyä sanaa. Sit se aina naureskeli sillee vähä anteekspyytelevästi. Se yks venäläinen täti kirjasitomossa teki samaa. Se ei puhunu ihan niin hyvää suomea, mut oli jotenki mukavaa ku se naureskeli kokoajan. Sit junassa oli joku turkisrouva, venäläinen myöskin, joka ei paljoa muuta tehnytkään kuin naureskeli. Must se on hieno tapa jotenki. En tiiä onko tämmönen tyypillistä, mut kokemuksieni perusteella on. Ainakin venäläisten keski-ikäisten naisten keskuudessa, jotka asuu suomessa.

Se Liisan kaveri Kaisa osaa venäjää! Ja Liisaki vähä. Plutonium 74:llä on semmonen biisi ku "Porkkana ja nauris" ja sen musavideossa on piirrettyjä, jotka on tekstitetty venäjäks. Kysyin Liisalta mitä niissä lukee, mut Liisa sit omaks ja munkin pettymykseks tulkkas, ettei niissä teksteissä ollu mitään järkeviä lauseita. Sanoja vaan toisensa perään.

On tietenkin myös mahollista että Liisa tulkkas väärin.
Sehän tosiaan osaa vain vähän sitä venäjää.

1 kommentti:

  1. ja ne aakkoset siinä videossa oli hämmentävät. но я говорю по-русски очень хорошо!!1

    VastaaPoista